Masennus lihottaa, eikö niin? Makeanhimo on suorastaan käsittämätön ja vaa'alle meno tuntuu aina vain pelottavammalta. Iltaisin olen niin väsynyt kaikkeen, että haluaisin vain itkeä suruni pois. Valitettavasti paha olo ei katoa, vaikka mitä tekisi.
Olen viime päivinä soitellut paljon Sehtin kanssa ja yhtä monena kertana saanut syystä jos toisestakin mahdottomia raivokohtauksia. Sanon Sethille todella törkeitä asioita, iskien varmasti vyön alle, jättäen ihon vereslihalle. En minä tahdo olla paha hänelle, enkä haluaisi sanoa pahasti. En tiedä miksi sitten teen sitä. Huudan vihaavani, haukun tyhmäksi kusipääksi, lyön luurin korvaan ja hetken päästä soitan uudelleen, jatkaen haukkumista. Alan kuulostamaan pelottavan paljon äidiltäni, narsistiselta pahantekijältä...
Töissä sen sijaan annan itsestäni kaiken ja esitän mahdollisimman ihanaa ihmistä. Pyrin huomioimaan jokaisen ja tietoisesti haluan näyttää työkavereilla "kuinka osaan asiani".
Kirjoittelen puhelimeen muistilappu-sovellukseen päivän askareita, enkä mieti lainkaan tulevaa. Tänään vasta havahduin miettimään asioita kuukausia eteenpäin, kun autokouluopettaja mainitsi joulun olevan enää neljän kuukauden päästä. Kyllähän minä olen ennenkin miettinyt "niin, puolen vuoden päästä on sitä tätä tota..." Nyt mietin korkeintaan yhtä tai kahta päivää kerralla ja muut asiat jäävät pois.
Tuntuu siis, etten ole lainkaan oma itseni. Kaipaan seuraa ja lohtua, mutta en jaksa ottaa sitä vastaan. Onneksi näen torstaina pitkästä aikaa Hoitaja Ymmärtäväistä, yksin en kykene enää mihinkään. Olen päättänyt haluta jonkinlaisen lääkityksen, koska monta vuotta suon pohjalla ei taida olla paras ratkaisu yhellekään ihmiselle, eihän?
1 kommentti:
Musta tuntuu siltä, että mun on pakko kommentoida tähän tekstiin, koska se kuvaa niin paljon sitä mitä ite olin pari vuotta sitten.
En halunnu lääkitystä, sillä koin sen heikkoudeksi. Kun lopulta taistelun jälkeen aloitin lääkityksen, olin tyytyväinen vaikkakin ahdistunut. Nyt on lähes kaksi vuotta lääkitystä takana ja olo on paljon parempi.
Masentuneena tulee sanottua ja tehtyä sellaisia asioita joita ei tarkoita. Masentuneena sitä ajattelee vain itseään. Se on huono juttu, mutta korjattavissa. Tietyissä asioissa täytyy osata ajatella vain ja ainoastaan itseään, pitää vain oppia erottamaan ne tilanteet. Siihen menee aikaa eikä mikään tapahdu hetkessä. Anna itsellesi aikaa opetella olemaan parempi ihminen <3 Kukaan ei ole täydellinen, mutta aina voi tavoitella sitä.
Itsekin pyrin ajattelemaan asioita vain muutaman päivän eteenpäin, jollei ole pakko ajatella pitkällä tähtäimellä. Terapiassa en suostu vastaamaan tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin, koska haluan keskittyä tähän hetkeen.
On hyvä, että pystyt tekemään töitä, vaikka sisältä olet täysin palasina. Muista, että sullakin on oikeus olla heikko ja väsynyt. Jos joskus tuntuu ettet jaksa tai halua, niin jätä tekemättä. Kaikilla on oikeus siihen.
Toivottavasti tapaaminen Hoitaja Ymmärtäväisen kanssa meni hyvin ja sait purettua ajatuksiasi!
Lähetä kommentti