Edessäsi seison näkymättömänä.

Kirjoitan tänään lyhyesti, pahoitteluni.

Hoitaja Ymmärtäväinen ei saanut minuun mitään otetta. Haukottelut olivat työuupumusta, vähäsanaisuus johtui väsymyksestä ja minun kesänihän on mennyt hyvin, kun on tapahtunut paljon kaikkea iloista. Tämä oli hänen versio, minulla olisi sanottavanani astetta karumpi totuus, jota Ymmärtäväinen ei suostunut näkemään.

Haukottelut johtuvat masennuksen aiheuttamasta unettomuudesta, vähäsanaisuus pelosta ja ahdistuksesta. Lisäksi nämä "kaikki iloiset asiat" eivät herätä minussa mitään iloa, riemua tai hyvää mieltä. Kaikki on tasaista paksua elämän kulkemista, ajan hukkaamista. Koko käyntini psykiatrisella poliklinikalla keski kaikkiaan 25 min ja mieluusti olisin jättänyt kokonaan käymättä.

Viime käyntini oli kesäkuun alussa. Miten masennuntunut ihminen edes jätetään koko kesäksi ilman hoitokontaktia, hoitajan ollessa lomalla? Tämäkin oli viimeinen käyntini tuolla, seuraavaksi on luvassa jälleen uusi paikkakunta ja uusi hoitaja. Toivottavasti löytyisi joku, joka ottaisi tämän vakavasti...

Toivon pilke, pikkuinen
Rauha tuo mieleeni
Maailmani tahdon takaisin

Olen muuttamassa jälleen uuteen paikkaan, nähdäkseni uusia maisemia ja ehkä jopa uusia ihmisiä. Tämä ei ehkä ole minulle kaikkein paras ratkaisu, mutta haluan yrittää elää nuoren ihmisen elämää parhaani mukaan. Nähdä maailmaa vielä vähän aikaa ja sen jälkeen asettua aloilleni, jonnekin. Piinaavasta pelosta huolimatta olen päättänyt yrittää. Joudun jälleen kauemmaksi perheestäni, toivottavasti he pystyvät antamaan minulle anteeksi.

Ensi viikolla suunnitelmat kirkastuvat, kerron sitten lisää, nyt pidetään vain peukkuja.