Olen pitkään kärsinyt taas unettomuudesta, jonka vuoksi on mahdotonta herätä aamulla ja pysyä hereillä töissä. Sinnittelen minkä kerkeän, mutta lounaalla ja raportilla silmät painuvat väkisin kiinni. Nukuin tänään pommiin, onneksi kuitenkin kerkesin junaan ja ajoissa töihin.
Ruoka-asiat eivät myöskään ole kehuttavasti. Jätän töissä lounaan syömättä häpeän takia, kuin olisi syntiä jos joku näkee minut syömässä. Kalorit ja niiden laskeminen pyörii päässäni jatkuvasti, joudun aina keksimään itselleni hyvän syyn syödä, muuten jättäisin koko homman siihen. Toimivimpia syitä ovat mm. muuten menee kynnet huonoon kuntoon tai hiukset tippuvat päästä jos en pääse koskaan normaalipainoon.
Korvaan kunnon ruuan herkuilla, olen väsynyt ja naama täynnä finnejä. Särkylääkkeistä on tullut minun ystäviäni jatkuvien kipujen takia. Luulin jo päässeni tästä kaikesta yli.
Koitan kuitenkin pitää normaalista arjesta kiinni, väsymyksestä huolimatta. Kotitöiden tekemistä suunnittelen pitkään (useita päiviä) ennen kuin mitään todella tapahtuu. Yllättävät muutokset päivärytmissä saa pelon syömään pääni ja hien virtaamaan selässä. Ahdistuksesta kärsin lähes koko ajan, tahtomattani.
Etsin uutta työpaikkaa netistä, odoton palkkapäivää, pelkään syömistä.
Tämä kaikki on jo koettu, liian tuttua. Kaikki jo tietävät, mihin tämä johtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihailen sun rohkeutta myöntää asioita ja käydä niihin käsiksi. Oon seurannu sun blogia suurimmaksi osaksi siksi, että itelläni on vaikea masennus ja toistaiseksi diagnosoimaton syömishäiriö.
Olen itse diagnosoinut itselleni bulimian, mutta siitä en kerro hoitavalle taholle. Haluan pärjätä yksin.
Myös unettomuus on minulle tuttua, aina sen tullessa kohdalle olen täysin lamaantunut enkä lähde koko päivänä mihinkään. En vaikka koulussa olisi kuinka tärkeä koe tai jotain muuta vastaavaa. Senkin takia ihailen sinua. Lähdet ulos, töihin vaikka olisit kuinka väsynyt.
Muista antaa itsellesi lupa välillä levätä. Anna itsellesi lupa jäädä nukkumaan. Koita jaksaa <3
Voi kun tuo unettomuus saataisi pois, niin yksi paha olisi vähemmän. Unetomuus on meinaan yks pahimmista fiiliksen pahentajista.
Hyvä että kuitenkin edes yrität syödä, ja myönnät tuon kaiken. Olemme ylpeitä siitä että yrität. Jaksamisia. <3
Lähetä kommentti