Muistin, kunnes unohdin.

Miten minä tämänkin unohdin? Eilen oli blogini vuosipäivä ja minä, itse perustaja, missasin sen.

Selitykseksi, miksi en ollut täällä jauhamassa paskaa, on vallan yksinkertainen: en ollut kotona. Olinhan minä päivällä, mutta jos ette ole huomanneet, blogitan yleensä illalla, päivällä en ajattele edes koko asiaa. Kaikki pienetkin asiat, jotka tarvitsevat jonkinlaista luovuutta, jätän suosiolla illaksi. Kirjoittamisen, musiikin kuuntelun, piirtämisen... En osaa tehdä sellaisia asioita päivän valossa. Sen sijaan opiskelu, fyysiset työt ja muu vastaava toiminta on asioita, jotka tehdään ennen katuvalojen syttymistä. Olen jakanut tekemisiäni näin koko pienen ikäni, syytä en tiedä, mutta niin se vain on. Kummallista, eikö?

Siinä oli siis hieno vuosipäivä puheeni. Loppujen lopuksi, eihän tässä blogissa ole paljoa juhlittavaa. Lupaan antaa juhlan aihetta sitten kun paranen ja jaksan asioita paremmin. Siihen asti minun lupauksiani ei kannata ottaa kovinkaan vakavasti. Paitsi se, että vielä joku päivä pidän sen tyyli-postauksen! Olen sitä jo pidemmän aikaa harkinnut, joten haluan sen jopa toteuttaa.

Pidemmittä puheitta, hauskaa illan jatkoa.