Saan melkein kaiken mitä haluan

- Mutta en sitä, mitä tarvitsen.

Lapset innostuvat hyvin pienistä asioista. Jos heille muistaa kaupasta tuoda alennuksessa olleen kivan puseron, lapsen hymy säilyy pitkälle sinne asti kun koulussa opettajakin huomaa hänen uuden nätin puseron. Kaveri sai uuden nuken, ja sille kivoja tavaroita, niillähän on hauska leikkiä yhdessä. Ei hinnalla väliä, kuhan nyt vähän pääsee riemuitsemaan uudesta tavarasta tai lelusta, jonka voi jakaa ystävän kanssa.

Faktapostauksessa kerroin jo kuinka minut leimataan kermaperseteiniksi. Juttuhan juontaa juurensa siitä, kun minulle ostetaan lähes kaikki mitä uskallan sormella osoittaa. Sitä yli 600 euron puhelinta ei kuulema harkitakkaan, koska hajoittaisin sen kumminkin, mutta muuten. Joskus joku mutisee siitä, kun ei itse koskaan saa yhtään mitään ja toinen ihminen kyseenalaistaa minua kysymyksellä 'ootko vähän lellitty?' Itse en koskaan tajuakaan sitä, kuinka paljon minulle työnnetään rahaa käteen tai sitä miten onnettoman helposti saan huijattua itselleni rahaa. Tai puhumattakaan kaikista muista tavaroista, joita kaupasta ostetaan.
Minulle on juuri luvattu uusi puhelin ja koska minä (ikävä kyllä) olen minä ei sen hinta jää pieneksi. Kallis on aina paras, näin pyörii minun elämäni.

Minusta on ihanaa saada lahjoja, huomiota ja rahaa. Tykkään kun joku muu maksaa ostokseni, vaikka esitän että kyllä minä itse maksan, hah. Rakastan sitä kun saan leuhkia uusilla leluillani. Monihan olisi siitä suht iloinen, mutta mitä se onni olikaan?
"Vittu vaikka kuinka paljon suhunkin rahaa käyttäis niin koskaan ei olla tyytyväisiä!"
"Mäkin olen sulle äiti tasan niin kauan kun mulla on paksu lompakko!"

Joskus olisi kiva, jos minulle ei ostettaisi kaikkea, annettaisi rahaa ja hukutettaisi turhakkeisiin. Joskus olisi kiva, jos minua rakastettaisiin.

Harvinaisen turha post, mutta tuli vaan jotenkin pakollinen tunne pikaiseen avautumiseen. Anteeksi. Ja kaiken tämän turhuuden päälle mietin vielä, että mistä helvetistä varastamisen himonikin oikein on peräisin, kun ei sille sinänsä olisi tarvetta. Anteeksi.