
Lapset innostuvat hyvin pienistä asioista. Jos heille muistaa kaupasta tuoda alennuksessa olleen kivan puseron, lapsen hymy säilyy pitkälle sinne asti kun koulussa opettajakin huomaa hänen uuden nätin puseron. Kaveri sai uuden nuken, ja sille kivoja tavaroita, niillähän on hauska leikkiä yhdessä. Ei hinnalla väliä, kuhan nyt vähän pääsee riemuitsemaan uudesta tavarasta tai lelusta, jonka voi jakaa ystävän kanssa.
Minulle on juuri luvattu uusi puhelin ja koska minä (ikävä kyllä) olen minä ei sen hinta jää pieneksi. Kallis on aina paras, näin pyörii minun elämäni.

"Vittu vaikka kuinka paljon suhunkin rahaa käyttäis niin koskaan ei olla tyytyväisiä!"
"Mäkin olen sulle äiti tasan niin kauan kun mulla on paksu lompakko!"
Joskus olisi kiva, jos minulle ei ostettaisi kaikkea, annettaisi rahaa ja hukutettaisi turhakkeisiin. Joskus olisi kiva, jos minua rakastettaisiin.
Harvinaisen turha post, mutta tuli vaan jotenkin pakollinen tunne pikaiseen avautumiseen. Anteeksi. Ja kaiken tämän turhuuden päälle mietin vielä, että mistä helvetistä varastamisen himonikin oikein on peräisin, kun ei sille sinänsä olisi tarvetta. Anteeksi.
1 kommentti:
Tuntuu, että ymmärrän sua tässä asiassa. Jotenkin sykäytti lukea tätä tekstiä. "Saan kaiken mitä haluan, mutta en sitä mitä tarvitsen" lauseesi iski suoraan sisälle, koska itsekin saan usein jotain kunhan pyydän. Vanhemmat vetoavat siihen etten ala varastelemaan. Onhan se tottakai aina kiva saada jotakin mukavaa, iloita siitä ja kun ei tarvitse itte maksaa sitä. Mutta nuo lellikiksi toisia haukkuvat voivat katsoa itse peiliin ja kysyä ovatko onnellisia. Ei ne ihmiset ketkä saavat rahaa ja asioita kun pyytävät ole välttämättä yhtään sen onnellisempia kun ne keillä ei ole paljonkaan. Raha ja materiaali ei tuo onnea, jos ei ole rakkautta. Se tuo vaan lohtua ja turvaa hetkeksi. Koska siinä vaiheessa kun ekan kerran erosin tosi raskaasta suhteesta ei ollut rahalla ja materiaalilla enään mitään arvoa.
Otan siis suhun kantaa tyttöseni, jaksamisia sinullekin sinne ! <3
Lähetä kommentti