DIRTY PARQUET

Olin jo kertaalleen viikolla tulossa kirjoittamaan tänne Juhannuksen menoista ja kuulumisia muutoinkin, mutta pyyhin kaiken julmasti pois jättäen homman siihen. Blogin ylläpito ei ole kuulunut viime päivinä jaksamislistaani.

Kuitenkin, elämä on mennyt pitkälti jatkuvassa oravanpyörässä. Halu laihduttaa on yhtä kova, kuin halu syödä terveellisesti ja mielialat pomppivat tasaisen tappavasti laidasta laitaan. Lääkkeitäni en ole vielä hakenut, enkä tiedä tulenko hakemaan niitä ollenkaan. Tarvetta kyllä olisi, mutta mitä helvettiä lääkkeillä tekee, eiväthän ne ihmistä paranna mistään.

Työ on tehtävä itse ja nyt en jaksa ajatella paranemista. Nukkuminen on kivempaa.

Töihin raahaan itseni väkisin, onneksi niitäkään ei ole koko heinäkuuta, vaan saan toivottavasti nukkua täysin raatona viimeiset lomaviikot. Kohta on lisäksi synttärini ja taas on loistava syy juoda. Toivottavasti tästä ei nyt tulisi tapaa.

Taas tuntuu olevan tarvetta särkylääkkeelle, otin jo aamulla yhden sellaisen.

Ja lisäksi minua vituttaa, taas. Vituttaa, koska minua pelottaa, että rakastun taas Sethiin. En halua. Vihaan olla rakastunut, tuntuu niin heikolta silloin.


Ja nyt, anteeksi kaikille, mutta näin päätän tämän paskan postauksen ja ilmoitan kaikille jättäväni blogin hetkeksi tauolle. En jaksa, enkä kykene kirjoittamaan järkevästi enää. Pakko ottaa taukoa edes jostain.

Kiitos & anteeksi.