Puukko upotettuna syvälle hauraaseen lihaani. Terä kääntyy, iho repeytyy, elämäni neste valuu vuolaana pois kehostani. Sanojesi myrkky syövyttää minut sisältäpäin, kuolema on väistämätön. Sinä olet murhaaja. Minä tahdoin antaa sinulle kaiken, minä tahdoin saada sinulta myös jotain takaisin. Mutta kaikkeni antaneena, sinä tarjoat minulle vain tuskaista kuolemaa ja kasan kysymyksiä, joista yhteenkään et antanut vastausta.
Tuskastani kertovat huudot kaikuvat äärettömyydessä, jossa armolle ei suoda osaa pelastaa minua. Sinä, sadistisuuden multihuipentuma, sinä suunnittelit tämän kaiken. Minä, maailma, puukko, murha. Saan sentään näytelmässä näyttävän poistumisen jos en muuta, eikö? Kuka toinen näyttelijä olisi kyennyt vuodattamaan vertaan näin pitkään kituen, kirkuen, rukoillen? Olen viaton nainen. Sinä olet murhaajani.
Sinä olet elämä.
3 kommenttia:
Tahtoisin niin sanoa jotakin, mutta en tiedä mitä voisin :s
toivotaan, että huominen (tai siis vissiin tämäpäivä) on parempi, edes hiukan.
haleja ja rutistuksia ja tsemppiä ja kaikkea hyvää sinne ihan hirmusesti <3
Toivoisin voivani tarjota aseen puukkoja vastaan, mutta ainoat mitä voin näin etänä tarjota on ajatus halauksesta ja blogistani sinulle löytyvä haaste. Saat ne, toivottavasti löydät itse sen ensimmäisen. <3
En oikein tiedä mitä sanoisin. Mutta ehkä jos annan virtuaalihalin se korvaa sanat? Ja jaksamisia!
Lähetä kommentti