Diamond's from heaven

2/09/2010

Niin kuin kiltti tyttö.

Este haastoi minut tälläiseen kuvajuttuun ja tällähän saan myös jotain päivityksen tapaista aikaiseksi. Kiitos siis tästä!
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Eli tuota noin. Itselläni on kuvakansio ja siellä kuvakansioita ja siellä on taas lisää kansioita joissa on kuvia. Eli otin neljännen kansion, josta otin tästä VIIDENEN kansion ja sieltä neljänen kuvan, koska tuon yhden kansion kuvat ovat miltein kaikki jo kertaallen blogissa nähtyjä.

Kyseessä on MUCCun kitaristi Miya, joka iästään huolimatta on melko hyvin säilynyt ja charmikas, kuten näemme. Kymmenen pistettä ja banaani poskeen, Miya. Moni miettii, miksi tälläisiä kuvia pidän koneella ja noh, mietin itse samaa. Haasteen heitän eteenpäin neljälle lukijalleni: Liskokuningatar, Hopealusikka, Ronia ja Amalia. There you go.

- - -
Nyt en ole taaskaan päivittänyt todella pitkään aikaan, ei ole ollut jaksamista. Aikaa löytyy vaikka Aapelissä pelaamiseen pitkin yötä ukkomiesten kanssa, mutta muuten minä vain menen menemistäni ilman päämäärää. Koulussa minua nähdään aina vain harvemmilla tunneilla, en muista lainkaan koska olisin ollut yhtä kokonaista päivää sielläkään.
Aamulla jos koulu alkaa kahdeksalta, minä ilmoitan heti kavereille ilmestyväni yhdeksään tai kymmeneen. Parhaimmillaan tulenkin puoli yhteen. Nukkunut ole kuitenkin nyt useampana yönä enemmän kuin kaksi tuntia (edellisyötä ei lasketa...) eli jotain edistystä siinäkin asiassa on tapahtumassa pikku hiljaa. Näin ainekin toivon.

Koulussa muutenkin menen niin säkällä läpi, että vähemmästäkin rupeaa naurattamaan. Tällä hetkellä kokeista tullut hyviä ja kiitettäviä, samoin arvosanat ovat sitä luokkaa. Parempihan se niin on, en tosissaankaan ala valittamaan.

Elämä muuten pyörii miten pyörii. Raskaustesti oli negatiivinen, vanhemmat ei ymmärä yhtään mitä kaikkea heidän seläntakana teenkään, entinen kaveri alkaa taas puhumaan minulle (enkä tiedä onko se milläänlailla hyvä asia), vitutuskiintiö pursuaa kohta yli. Plussana löytyy se, että jaksan vielä jotenkin yrittää ihmisten kanssa. Pitkään olen vain pyörinyt mukana, mutta nyt yritän jopa jutella. Viikonloppuna meillä oli isot syntymäpäivä juhlat täällä joissa pakotin itseni juttelemaan sukulaisille niin kuin kiltit tytöt tekee.


Isot juhlat, joissa tarjoilun vuoksi pienentynyt vatsalaukkuni olisi halunnut tehdä tyhjennysreissuja vessanpöntön kanssa. Siihen en tule alentumaan, en halua. Vihaan oksentamista, en halua, en. Yritän olla tekemättä sitä.
Niin kuin kiltti tyttö. Antakaa minun vain seota rauhassa.

3 kommenttia:

hopealusikka kirjoitti...

Kiitos haasteesta :)

teempäs sen nyt heti, että ajatukset pysyvät kasassa edes hetken. kiitos kun annoit tekemistä !

haleja <3

jenny kirjoitti...

kiitos kaikista kommenteista, autat mua ymmärtämään elämää ja kommenttis saa mulle aina hymyn huulille<3 kiitos!

ღ remy. kirjoitti...

Tuollane ajelehtimine on vähä ärsyttävää joskus mutta sitä ajoittain tarvii.