Vai tällänen kauppareissu.

Tänään oli ensimmäinen päivä varmasti viikkoihin, etten lintsannut ainuttakaan tuntia koulussa. Olin nukkunut erittäin vähän, joten yliväsymys sai minut pidettyä virkeänä juuri sopivasti koulutuntien ajan. Olisin varmasti saanut viime yönä paremmin unta, mutta torstaina kävikin niin hassusti, että heräilin vasta tuossa iltapäivän tienoihin. Tuolloin unimaailmassa tuli vietettyä suunnilleen 12 tuntia ja silti heräsin väsyneenä. Johtuneeko keskiviikkona olleesta alilämmöstä, sitä en osaa sanoa. Tuli muuten todistettua, että ennen ilmaston lämpenemistä tulee aina jääkausi = keskiviikkona alilämpö, torstaina koholla oleva lämpö. Naurakaa.

Muuten tuntuu taas, etten oikein kuulu tänne. Tietenkään en kuulu. Voisin sanoa jopa vihaavani itseäni, koska olen itse täysin syyllinen paskaan elämääni josta voisin muuttaa miltein kaiken. Ystävät asuvat suoraan sanottuna hevon vitussa, eikä tässä lähistöllä ole hirveämmin ketään, jolla riittäisi minulle aikaa.
Niin moneen ihmiseen olen idioottimaisella käytökselläni saanut välit katkaistua, etten voi muuta kuin vihata itseäni. Jos olisin vuosia sitten tehnyt asiat toisin, en välttämättä olisi nyt täällä kirjoittamassa tätä miettien samalla, miten ne ihmiset keitä joskus rakastin ja sittemin vihasin, elävät nyt sellaista elämää missä minä voisin kokea olevani edes jotain. Haluan kuulua jonnekin. Minä kaipaan ympärilleni paljon ihmisiä, vaikka pitkältikin haluan myös olla yksin. Ja pärjäänhän minä yksin, mutta kuka sanoi, että pidän siitä?

Taas kerran voin vain miettiä, että miksen voinut aikuistua aikaisemmin. Elämä olisi niin paljon parempaa jos olisin sanonut sille yhdelle ihmiselle, sille yhdelle vitun ihmiselle "okei" sanan "ei" sijaan! Sitä yhtä kaipaan, vaikka viha on varmasti vielä molemminpuoleinen. Minä olen idiootti. Haluan selvittää välimme, mutta voi pyhä perse, miten? Ei se onnistu, en näe häntä, ei ole numeroa (vaikka olisikin, en kykenisi soittamaan), enkä edes tiedä millainen hän on nykyään. Silti olen ihan helvetin pahoillani, anteeksi. Anteeksi, anteeksi, anteeksi.

Sentään uskalsin soittaa kaverille osastolle. Olen tämän kertonut aikaisemmin ja sanon nytkin: minäkin haluan sinne. Pois täältä. Pois arjesta, pois tästä paskasta.
Ilmeisesti olen menossa pienelle ryyppyreissulle henkilön luo, kehen en luota sitten tippaakaan, mutta se olisi taas pientä vaihtelua elämään. Miksi siis jättää menemättä? Voin menettää taas vähän kasvojani, mutta en jaksa välittää. Ei tällä hetkellä kyllä kiinnosta.
Ei edes se, että jo kauan sisälläni ollut kleptomaani alkaa heräilemään. Siitä on jo useampi vuosi, kun olen mitään varastanut. Olen pitänyt näppini kiltisti kurissa ja mielen lujana. Aikoinaan lupasin vielä, etten tee sitä enää ikinä... Puolustus puhuu, opiskelijat ovat köyhiä. Ja jumalauta, se tunne. Tästä ei hyvä seuraa.. Vitun sama, ok?

Ehkä tässä oli tarpeeksi vuodatusta tälle päivälle. Vitun hyvää perjantaita siis minullekin.
Huomenna elokuviin katsomaan Ystävänpäivä, toivottavasti tulisi sen kunniaksi siiten tulisi parempaa postausta.
ps. miksei kakkosblogini näy profiilissani ja asetuksista en sitä saa näkymään?