Sen hiljaisuutta yksin kuuntelen

Jouluinen rauha pääsi laskeutumaan mieleeni äitini lähtiessä aamupäivästä töihin. Yllätin itseni lähtemällä koiran kanssa pihalle temmeltämään pieneksi hetkeksi ja sisään palattuani hankkiuduin nopeasti eroon märkälahkeisista farkuista sekä kylmän kosteista sukista. Kuusen koristelin pappani tekemillä kuusenkoristeilla, pieniä ja isoja enkeleitä sekä tonttu-ukkoja.
Rauha pappani rakastettavalle sielulle.

Aamulla olin tehnyt päätöksen avata tietokone kunnolla vasta näin illemmalla ettei tule koko päivää tässä istuttua. Hyvä niin. Olenhan jo sentään katsonut Tim Burtonin elokuvan Nightmare before Christmas sekä katselin myös the GazettEn Decomposition Beauty kiertueen päätöskonsertin Meaningless Art That People Showed at Yokohama Arena;n dvdltä nauttien samalla riisipuuroa pienen määrän (jossa oli muuten manteli jolle taidan olla allerginen... se ei kerinnyt kauaa suusani olemaan kun sylkäsin pois ja oireita ilmaantui silti) sekä kolmea erilaista virvoitusjuomaa. Limpparit ovat minun heikkouteni.

Päivän ollut muuten niin rauhallista. Isä antaa minun olla omissa oloissani ja ystävällisesti päästi minut ja dvdni olohuoneeseen katselemaan noita yllämainittuja tallenteita. Ei sillä että omassa televisiossani olisi jotain vikaa, mutta olohuoneessa on silti 30" tv ja olen rakastunut siihen vaikka oma ei ole montaa tuumaa pienempi. Isin kanssa on niin kiva olla kotona kun se valittaa vain aiheesta hyvine perusteluineen eikä odota minulta suurempaa osallistumista mihinkään kotitöihin jos näkee ettei jollain hommalla ole hirveä kiire. Ja vaikka äiti onkin illan kotona, tiedän ettei tänne hirveä sota pääse syttymään kun siskonikin tulee tänne. Se kelpaa minulle paremmin kuin hyvin. Sillä jouduin vain pakollisesti kertomaan kuulumiset, kiittämään osallistumisesta minun kalleimpaan lahjaani (iso kasa Iittalan Teema -sarjan astioita, turkoosin värisinä) ja sitten voinkin olla loppuillan ihan rauhassa. Ja rauhaa minä nyt todella tarvitsen. Kaipuu omaa kotia kohtaan rassaa koko ajan enemmän ja enemmän, joten tarvitsen aikaa jotta voin motivoida itseäni kestämään täällä asumisen sekä yrittää saada päähäni jotain järjen ääntä joka kertoisi mitä minun kuuluisi tehdä elämälleni.

Jouluna haluan levätä ja miettiä pääni puhki kulunutta vuotta niin pitkälle kuin muistini kantaa. Pitkälle ei siis päästä, mutta ei sen väliä. Tänään kaipaan ainoastaan sitä tunnetta että tuntisin itseni.

Lumenvalkean kaunista joulua teille kaikille ♥