Se jonkin musta puuttuu.

Pyydän etukäteen anteeksi postauksen totaalista sekavuutta.

Joulunaika oli, meni, eikä tule takaisin vuoteen. Käytännössä hyvä niin, mutta toisaalta...

Jouluna koin suurta iloa ja rakkautta itseäni kohtaan ihan tuosta noin vaan. Olin iloinen, pirteä, söin kohtuudella sekä muistini toimi hyvin kokonaisten päivien verran. Nyt kaikki on taas toisin. En saa enää nukuttua lähellekään samalla tavalla kuin ennen. Minulla on ollut keskivaikea nukahtamisvaikeus koko syksyn, enkä ajatellut tarvitsevani hoitoa, mutta nyt jälkiviisasus koputtaa olkapäähän nauraen hyvin räkäisesti päin naamaa.
Useampi ihminen on sanonut minulle, että yli kaksi viikkoa kestäneet uniongelmat vaativat hoitoa sekä ovat minua kehottaneet hakeutumaan hoitoon. Minulla tätä on kestänyt reilusti yli puoli vuotta, mutta en uskonut tarvitsevani apua tähän sillä yleisvointini on väsymyksestäkin huolimatta ollut ihan kohtuullisen hyvä. Tai niinhän sitä aina itse luulee.

Nyt tosin hoitoon hakeutuminen voisi olla asiallista, ottaen huomioon tälläisen seikan: Valvoin puoli kahdeksaan aamulla ja heräsin yhden aikaan aamupäivällä. Eilen kävin nukkumaan joskus neljän tai viiden aikoihin aamulla, heräsin yhden aikaan aamupäivällä. Sitä edellisenä päivänä menin nukkumaan neljän aikaan.... Nukun siis suht hyvän määrän, mutta aivan väärään aikaan. Lisäksi olen joka päivä yllättäen väsynyt.

En jaksa tätä horrosta. Haluan herätä.

Miljoona kuppia teetä ei auta, ulkoilma väsyttää vain enemmän, päiväunia en uskalla ottaa sillä se johtaisi siihen, että yöllä en todellakaan nukkuisi silmäystäkään.
En jaksa tehdä yhtään mitään.

Paitsi jaksoin siivota blogini, jos huomaatte. Noin 20 merkintää heitin bittiavaruuteen ilman pienintäkään myötätuntoa. Haluan rakentaa itseni uudelleen ja en tarvitse siihen naurettavaa menneisyyttäni vierelle muistuttamaan henkilöstä, joka joskus olin. So bye bye.
Tähän tosin saattaa vaikuttaa tämän outo mielentilani, joka on, ehkä en tiedä, väsymyksen seurausta.

Voisin vain hakata päätäni näppikseen.

Tänään ei irtoa fiksua tekstiä. Seth tulee tänne tiistaina ja minua ei kiinnosta vittuakaan. Vittu jos joku kertoisi minulle kuinka päädyin sen kanssa yhteen ja miksi helvetissä olen sen miehen kanssa niin voisin olla oikein iloinen ! Juuri nyt en näe syytä olla suhteessa sen miehen kanssa. Välitän hänestä juu, mutta äh... En todellakaan halua tulevaisuutta hänen kanssaan. En halua, en. Jokin tajunnassani vain napsahti, kun herra alkoi pommittamaan minua joka päivä viesteillä, vieläpä täysin turhilla sellaisilla. Ryhdyin miettimään miksi suhteemme kaatui aikaisemminkin ja näin aina vain vähemmän syitä seurustella hänen kanssaan.

Missä helvetissä on nyt vikaa? Minussa, hänessä, sinussa, koko maailmassa?
Taivas on maa ja maa on seinä. Seinä kaatuu taivaan päälle, minäkin jäin alle. Kuolen,
kuolin.

Anteeksi.