(lyhyt post tiedossa)
Tänään seikkailin ystävieni kanssa pienen hetken kaupungilla tutkaillen alennusmyyntien tarjontaa hukuttaen haikeat ajatukset nauruun. Nauruun, joka puolestaan hukkuin valtaviin ihmismassoihin. Ihmisiin, jotka myös tutkivat alennusmyyntien tarjontaa.
Kaikki siis enemmän tai vähemmän halvan tavaran perässä.
Itselläni oli ideana katsoa valmiiksi mistä ostaisin uudet talvinilkkurit sekä tuoreet parit farkkuja. Muutama t-paitakin tekisi terää kuten jokin uusi juhlamekkokin. Pääasiana kyllä kengät ja t-paidat, niitäkun ei voi koskaan olla liikaa. Huonona puolena on vain sellainen seikka ettei mistään tunnu löytyvän enää mitää omaa silmää miellyttävää. Ikävä tosiseikka taitaa olla se että pitää lähteä jonnekkin kauemmas ostamaan mieleisiä tuotteita. Matka käy varmaankin pääkaupunkiseudulle tässä loman aikana siis, sikäli jos kerkeää ja jaksaa.
Vaikka ei kaupasta mukaan tarttunut muuta kuin purkki raejuustoa niin voin siltikin olla tyytyväinen päivään. Ystävien kanssa ikävät asiat unohtuvat ja yhdestä pienestä tapaamisesta riittää voimaa tylsää elämää vastaa pidemmäksikin aikaa.
Eräs toinen asia sen sijaan syö hermojani: Seth. Pitihän tämäkin päivä tulla vielä joskus... Onhan se toki mukavaa kun toinen on kiinnostunut minun tekemisistä ja menemisistä, mutta jos on tylsää niin pitääkö minulle tekstata joka helvetin päivä? Soittaisi edes jos oikeasti kaipaa minua eikä pelkästään seuraa. En minäkää jaksa puhelinta näpyttää pitkin päivää.
Mutta on päivässä on vielä muutakin hyvääki ystävien lisäksi. Nettikaverini (täällä olkoot nimellä Rin) sai minut mukaan erään foorumin haasteeseen jossa kirjoitetaan 50 fanficciä erilaisista ennalta määrätyistä aiheista, joka kirjoittajalle kumminkin samat aiheet. Rin kirjoitti jo yhden, samoin minä kirjoitin tunnissa yhden tuplaraapaleen. Iloisena yllätyksenä olemme saaneet ihania kehuja lukijoilta. Ne todellakin piristivät päivää !
Olen aina ollut hyvin itsekriittinen kirjoitusteni suhteen, mutta ehkä minä kehityn kommenttien ja kokemuksen myötä. Tekemällä oppii.
Tänään seikkailin ystävieni kanssa pienen hetken kaupungilla tutkaillen alennusmyyntien tarjontaa hukuttaen haikeat ajatukset nauruun. Nauruun, joka puolestaan hukkuin valtaviin ihmismassoihin. Ihmisiin, jotka myös tutkivat alennusmyyntien tarjontaa.
Kaikki siis enemmän tai vähemmän halvan tavaran perässä.
Itselläni oli ideana katsoa valmiiksi mistä ostaisin uudet talvinilkkurit sekä tuoreet parit farkkuja. Muutama t-paitakin tekisi terää kuten jokin uusi juhlamekkokin. Pääasiana kyllä kengät ja t-paidat, niitäkun ei voi koskaan olla liikaa. Huonona puolena on vain sellainen seikka ettei mistään tunnu löytyvän enää mitää omaa silmää miellyttävää. Ikävä tosiseikka taitaa olla se että pitää lähteä jonnekkin kauemmas ostamaan mieleisiä tuotteita. Matka käy varmaankin pääkaupunkiseudulle tässä loman aikana siis, sikäli jos kerkeää ja jaksaa.
Vaikka ei kaupasta mukaan tarttunut muuta kuin purkki raejuustoa niin voin siltikin olla tyytyväinen päivään. Ystävien kanssa ikävät asiat unohtuvat ja yhdestä pienestä tapaamisesta riittää voimaa tylsää elämää vastaa pidemmäksikin aikaa.
Eräs toinen asia sen sijaan syö hermojani: Seth. Pitihän tämäkin päivä tulla vielä joskus... Onhan se toki mukavaa kun toinen on kiinnostunut minun tekemisistä ja menemisistä, mutta jos on tylsää niin pitääkö minulle tekstata joka helvetin päivä? Soittaisi edes jos oikeasti kaipaa minua eikä pelkästään seuraa. En minäkää jaksa puhelinta näpyttää pitkin päivää.
Mutta on päivässä on vielä muutakin hyvääki ystävien lisäksi. Nettikaverini (täällä olkoot nimellä Rin) sai minut mukaan erään foorumin haasteeseen jossa kirjoitetaan 50 fanficciä erilaisista ennalta määrätyistä aiheista, joka kirjoittajalle kumminkin samat aiheet. Rin kirjoitti jo yhden, samoin minä kirjoitin tunnissa yhden tuplaraapaleen. Iloisena yllätyksenä olemme saaneet ihania kehuja lukijoilta. Ne todellakin piristivät päivää !
Olen aina ollut hyvin itsekriittinen kirjoitusteni suhteen, mutta ehkä minä kehityn kommenttien ja kokemuksen myötä. Tekemällä oppii.
Ja jouluksi on luvattu paljon lunta, wau.
Suomen talvi on perkeleen kylmä, mutta siitäkin huolimatta erittäin kaunis.
Hymyilyttää, tänään ollut hyvä päivä (:
Suomen talvi on perkeleen kylmä, mutta siitäkin huolimatta erittäin kaunis.
Hymyilyttää, tänään ollut hyvä päivä (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti