Isä katsoi minua eilisen loppu päivän kuin... jotain sairasta ihmistä. Kyllä, viimein tunnustan olevani sairas, mutta pitääkö minua sitten katsoa silleen? En minä tahalleni fibron seuraksi toista sairautta hankkinut joka heikentää minua ennestään. En !
Se vain tuli. Ensin se oli niin lievää etten itsekkään huomannut kuinka tietyt ihmisen päivään liittyvät toimet alkoivat vähentyä, kunnes itse aloin laskemaan liikaa ja sitten lopetin koko jutun.
Mutsi kysy miksi.
Koska mä en halua olla samannäköinen kuin pari vuotta sitten. En ikinä. Lopputulos tämä.
Eihän tämä ole ihmiselle sopivaa, mutta ei tästä enää ylös tulla kun pohjalle on tiputtu.
Omaa kuoppaani syvennän entisestään, koko ajan syvemmälle ja syvemmälle.
Kaiken kaikkiaan en tiedä haluanko parantua.
Haluan toki, mutta se edellyttää toimia mihin en haluaisi ryhtyä. Kuvottaa liikaa. Ajatuskin saa minut täysin lukkoon ja henki salpaantuu. Mutsikaan ei ymmärrä koko juttua, ehkä ei kannata vielä sanoa. Antaa sen nyt tottua tähän tilanteeseen koska ei tämä kuitenkaan mikään pieni juttu ole.
Ohjat ovat minulla mutta heitin ne ojaan.
Olen päättänyt jättää fibron ajattelun toiseksi murheekseni, ei minulla ole aikaa eikä myöskään jaksamista potea kahta sairautta samaan aikaan. Ja tiedän etten fibroon saa apua ennenkuin tämä on saatu. Niin. Miten sen nyt sanoo... Hoidettua? Parannettua? Poistettua?
En oikein löydä sanoja. Olen tämän kerran ääneen sanonut mutta siltikään en suostu täydellisesti sitä hyväksymään itsekkään vaikka tämän tiedostankin.
Kummallinen on ihmisolento.
Uutisia kanavalta Positiivinen ajattelu
Huomenna minulla pitäisi olla "täysi suoja" sikanuhaa vastaan koska rokotuksesta on silloin kulunut 2 viikkoa. Jotenkin minulla on sittenkin hassu tunne että tulen sen sairastamaan. Senkin. No se siitä positiivisestä ajattelusta. Oli siinä puolet kumminkin positiivistä...
Huomenna iltavuoro, halleluuja. Näyttösuunnitelmani ei kelpaa, lol. Haluan lisää Sprite Zeroa, nam. Onneksi isi puhuu sentään minulle tänään jo suht normaalisti.
Se vain tuli. Ensin se oli niin lievää etten itsekkään huomannut kuinka tietyt ihmisen päivään liittyvät toimet alkoivat vähentyä, kunnes itse aloin laskemaan liikaa ja sitten lopetin koko jutun.
Mutsi kysy miksi.
Koska mä en halua olla samannäköinen kuin pari vuotta sitten. En ikinä. Lopputulos tämä.
Eihän tämä ole ihmiselle sopivaa, mutta ei tästä enää ylös tulla kun pohjalle on tiputtu.
Omaa kuoppaani syvennän entisestään, koko ajan syvemmälle ja syvemmälle.
Kaiken kaikkiaan en tiedä haluanko parantua.
Haluan toki, mutta se edellyttää toimia mihin en haluaisi ryhtyä. Kuvottaa liikaa. Ajatuskin saa minut täysin lukkoon ja henki salpaantuu. Mutsikaan ei ymmärrä koko juttua, ehkä ei kannata vielä sanoa. Antaa sen nyt tottua tähän tilanteeseen koska ei tämä kuitenkaan mikään pieni juttu ole.
Ohjat ovat minulla mutta heitin ne ojaan.
Olen päättänyt jättää fibron ajattelun toiseksi murheekseni, ei minulla ole aikaa eikä myöskään jaksamista potea kahta sairautta samaan aikaan. Ja tiedän etten fibroon saa apua ennenkuin tämä on saatu. Niin. Miten sen nyt sanoo... Hoidettua? Parannettua? Poistettua?
En oikein löydä sanoja. Olen tämän kerran ääneen sanonut mutta siltikään en suostu täydellisesti sitä hyväksymään itsekkään vaikka tämän tiedostankin.Kummallinen on ihmisolento.
Uutisia kanavalta Positiivinen ajattelu
Huomenna minulla pitäisi olla "täysi suoja" sikanuhaa vastaan koska rokotuksesta on silloin kulunut 2 viikkoa. Jotenkin minulla on sittenkin hassu tunne että tulen sen sairastamaan. Senkin. No se siitä positiivisestä ajattelusta. Oli siinä puolet kumminkin positiivistä...
Huomenna iltavuoro, halleluuja. Näyttösuunnitelmani ei kelpaa, lol. Haluan lisää Sprite Zeroa, nam. Onneksi isi puhuu sentään minulle tänään jo suht normaalisti.
3 kommenttia:
Usein vastakkaisen sukupuolen esim. nyt tässä isäsi voi olla vaikea hahmottaa ajatusta että nyt ei ole sinulla kaikki ihan kohdallaan, että et voikkaan hyvin. Saattoi tulla myös vähän yllärinä, toivotaan nyt että isäsi sulattaa asian. :)
Evilkittykin toivoo että löydät voimia kerätä itsesi siihen että saat voimia yrittää parantua ja löytää paremman huomisen. Olon jolloin on hyvä olla. Sitä minä toivon.
Minäkin oon tyytyväinen että hänenkin loppu vihdoin koitti. Terveyskeskuksen puolelta kävi jo morfiinia pistämässä muutamia kertoja kun oli kivut niin kovat. Eihän se elämä ole elämisen arvoista jos se on yhtä fyysistä kipua.
Höh, nyt kun tulit maininneeksi niin huomasin saman tapahtuneen myös omalla kohdallani, tosin lukemistossani ei edelleenkään näy että olisit jotain uutta kirjoittanut. o_o Minä vähän mietinkin että onpa kumma kun olet ollut kirjoittamatta! No mutta nytpä menen lukemaan nuo kaikki rästiin jääneet merkinnät.
Lähetä kommentti