paskaaks tässä.

Herranjestas... Pakko pyytää anteeksi edellistä merkintää. Ja sitä edellistä. Olen ollut jokseekin sekaisin viime aikoina... Ei kovin yllättävää.

Tänään kun olen tekstaillu exsälle (kyllä, myös töissä ollessani..) näyttää aika vahvasti siltä, että yheen ollaan palaamassa. Ja en osaa yhtään sanoa onko se sitten hyvä vai huono asia. Mutta tulin siihen tulokseen, että aina voi kokeilla. Vaikken miestä silleen rakastakkaan, mutta välitän todella niin miksei?
Se kun seurustellaan, eihän se edellytä ehdotonta rakkautta toista kohtaan.
Seurustelu tarkoittaa minun kohdalla enemmän sitä, että on kiinnostunut jostakin enemmän kuin fyysisellä tasolla, mutta kuitenkin olisi sitoutunut toiseen ihmiseen eikä juokse panemassa ketä huvittaa.
Sitä on vaikea selittää.
Tässä on myös pari pikku juttua estämässä koko juttua, nimittäin:
1) En haluaisi kertoa vanhemmilleni, MUTTAKUN vain heidän avullaan voisin nähdä kyseistä miestä (joojoo, kohta 18v. joten kehtaan jo käyttää mies sanaa), koska oma budjetti ei sitä sallisi
2) Kuinka helvetissä kehtaisin nähdä hänen vanhempiaan näinkun viime tapaamisesta on noin vuosi? Ehkä hivenen olisi selittelemistä...

Muutenkin, olisihan se aika hyväksikäyttöä exsää kohtaa. En tiedä. En tajua.

I wanna fly..

Ja työssäoppiminen... Hyi saatana. Paska haisee vieläkin nenässä. Syötin yhden (siinä meni puolivuotta...), jaoin vaippoja sänkyjen päätyyn, autoin muutamassa siirrossa, jaoin safkaa.
Oliko muita TYÖtehtäviä tänään? Ei.
Istumista. Kansioitten tutkimista. Tylsää. Ai hitsi, yhden potilaan autoin liikkeelle kun pyörätuoli jäi seinään kiinni. Kahdesti.

"Yks potilas on aggressiivinen. Älä pelkää, mut älä hoida yksin."
Ok, no kiitti kiitti.

Työtiimi vaikuttaa kyllä ihan mukavilta. Paljon mukavempia kuin ekassa työssäoppimisessa, siksi vähän hämmennyin kun kaikki esittäytyivät ja toivottivat tervetulleeksi.
Kaikki se vähänen mitä kyselin vastaus oli aina "Juu juu tottakai" tai vastaavaa.
Ja vitsi, sekun oman kotikunnan tk:n kahvion pitäjä on ihan bitch niin tuolla sitten niin aamu- kuin iltavuorolainen olivat aivan ihania.
"Onks mitään laktoositonta?" Ja sen jälkeen juttuahan riitti.
Aamulainen selitti minulle kaikkea laktoosittomista tuotteista, iltavuorolaisen kanssa puhelin ruokavaliostani sen 5 min. Nice.
Muuten kyllä 'töissä' tuli vaan haahuiltua, istuttua ja nyökyttelen päätäni jonkun sanoessa jotain ja sanon 'Joo'. Tässä kaikki. Vittujee.


Ensiviikolla on jo yövuorokin. Yay. Samoin illasta aamuun päiviä.. not so yay.
Osastolla olo ei kyllä tule olemaan mun juttu. No way. Haluan päiväkotiin.
Tai sitten jonkun rikkaan japanilaisen bisnes-miehen sihteeriksi.
Mielummin toki tuo jälkimmäinen.

Ja nyt haluun exän viereen vetään päikkärit.