IN THE MIDDLE OF CHAOS

"Kellot on melkeen yks"
"... Hups".

Näin siis alkoi minun aamuni. Olen nukkunut yli 12 tuntia. Huonosti. Väsyttää. Ja helvetti miten jumissa niska on.

Olen tänään miettinyt hirveästi asitoita, pääsääntöisesti mietin asioita mitä minun piti tänään tehdä mutta vitut minä mitään olen saanut aikaiseksi. Hieman siivosin tuossa päivällä ja olen jopa taas tarttunut playstationin ohjaimeen. Sitäkin pelaan nykyään ihan mielettömän harvoin.
Minun piti jopa harjoitella lisää hiraganoja, mutta empä ole sitäkään tehnyt. Eilen kyllä pänttäsin niitä sen verran hyvin että ne alkavat jo pikkuhiljaa sujua.
Muuten kaikki on kyllä päin persettä näin vaihteen vuoksi.

Ensinnäkin, tuntuu että kirjoitan tänne vain angstia. En taida osata muuta edes kirjoittaa. Aloitin tänään _taas uuden fanficin kirjoituksen ja sekin, kippas kappas, on angst ficci.
Yhde huumori ficin olen aloittanut, mutta sen kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään. On vastoin minua itseäni kirjoittaa mitään iloista. lol.
Ja tästäkin merkinnästä piti tulla ihan toisenlainen.
Otin tämän alkuperäisen tekstin leikepöydälle ja liitin wordpadiin kirjoittaakseni sen pohjalta ficciä. Että näin tänään.
Kyseessä tulee olemaan todennäköisesti helvetin henkilökohtainen fic, joten julkaisusta en tiedä tuleeko koskaan tapahtumaan.

Muutenkin pitäisi jatkaa ficciä jolla on tarkoitus osallistua yhteen kilpailuun. lol. Paskat minä saan mitään aikaiseksi mm. ikinä.

Tänään ei muutenkaan ole mikään loisto päivä. En oikein edes tiedä millä tuulella olen tänään. Vähän tekisi mieli nauraa, toisaalta viskoa tavaroita pitkin seiniä, itkeä, selittää.
Ja mesessähän minä selitän vähän kaikille vähän kaikkea. Hups.
Ja samalla haluan suudella eksää, mutta samalla olen valmis tunkemaan sen 'varustukset' täyteen nippusiteitä. Hänen mukaansa ainoa syy miksi näemme nykyään niin harvoin onse kun minä jätin hänet. Haistais paska oikeesti.

Ja sitten... Vielä pari päivää sitten luulin kaiken alkavan menemään taas enemmän raiteillaan. Ihmissuhteet, elämäni, kaikkeni...
Vitut. Se alkaa taas. En minä tätä tahallani, en. Mutta minkä minä tälle voin?
En ytään mitään. Se mitä ennen en voinut ymmärtää, mitä luulin pelkäksi paskanjauhannaksi.. Minä olen nyt sellainen.

Pilkka osui omaan nilkkaan.

Elämäni karkasi taas käsikirjoituksestaan. En minä sitä tuollaiseksi kirjoittanut.
Enkä yhtään tiedä kuka sen kirjoitti.
Elämä?

Minä tarvitsen nyt lomaa. Vitun pitkän loman ja jonkun ihmisen rinnalleni.
cuz i am in the middle of chaos.

onks tää jotenki sekanen?