Riemua ja flunssaa.

Ihana naurun täyttämä viikonloppu takana. Lapset vertailevat mikä laitteista on hurjin ja kaikista kaijuttimista kuulutettiin koko ajan hukassa olevien lapsien nimiä. Muuten olo Särkänniemessä kolmen parhaimman ystäväni kanssa oli mitä rattoisinka, vaikka tajusinkin jo muutaman tunnin kuluttua ettei tämä ollut fiksu valinta kun tajuntaani iskeytyi minun olevani oikeasti sairaana. Väsymyt tosin iskeytyi jo aamulla, mutta koitin peittää sen ja turvauduin vanhaan konstiini eli sovin itseni kanssa kaiken olevan hyvin.
Ei kuitenkaan ollut.

Iloisuus tosin katosi turhankin nopeasti flunssan huuhtoessa viimeisiä jaksamisen rippeitä. Koko paluumatkan dösässä koitin nukkua, mutta en saanut unen päästä kiinni ja sen sijaan harhailin jossain valve- ja unimaailmojen välillä. Illalla koitin piristyä, huonolla menestyksellä kun huomasin, etten jaksa syödä edes yhtä banaania loppuun. Muuten nautin kyllä täysillä ystävien kanssa olosta. Heidän kolmen seurassa minun ei tarvitse miettiä onko jokainen hiuskarva täydellisesti ja näytänkö nyt ihan pallokalalta antaessani poskeni painautua allani olevaa patjaa vasten. He tietävät, etten ole täydellinen. Ja silti he pitävät minusta.
Rakkaus.

Ikävästi koulussa käydään kaikkia tärkeitä asioita mitä en osaa ja kotona istuessani voisin lukea läksyjä.
En vain jaksa.
Paljon on kaikkea mitä voisin tehdä 'vapaalla' ollessani, ei vain pysty.
Liian hapokasta (sry.)





Eilinen meni loppujen lopuksi hyvin raihnaisissa merkeissä. Yliarvioin jaksamistani ja ryhdyin imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Samalla järjestelin oman huoneeni. Ihmekkös kun ei ole kuume (taisiis, "lämpöily") laskenut.
Teetä olen kyllä juonut niin paljon, että kohta varmaan verenpaineet nousevat taivaisiin. Haha.


Tänään olisi lukuvuoden avajais juhlat (?) koulun järjestämänä, enkä pääse tilani vuoksi osallistumaan. Täytyy myöntää, että harmittaa.
Äiti tosin sanoi, että en ole enää niin lämpöinen kuin eilen, joten saatan huomenna ilmestyä muiden opiskelijoiden mukana takaisin arkeen. Loma olisi kyllä jo tässä vaiheessa ikävä kyllä toivottua, mutta en halua jäädä opinnoissa jälkeen.
Selitin eilen saman asian meidän koiralle ollesani sen kanssa kaksistaan kotona iltapäivään asti.
Tunnin päästä alkaa ilmottautuminen japaninkielen kurssille, joten nyt voisin alkaa etsimään puhelinnumeroa mihin minun pitäisi soittaa.

Koitan parantua.