Diamond's from heaven

8/26/2009

Kyllä, blogi elää yhä.

Noh. Ilmoituksesta ja blogin lopettamisesta puhuminen taisi mennä omistakin korvista ohitse. Tämä olkoon päiväkirjani. Toinen blogi on kehitteilä, mutta katsotaan nyt.

Eilen sain itseni sisään japaninkielen kurssille! Kukaan ei varmastikkaan ymmärrä, miten paljon asia minulle merkitsee. Japani on minulle nimittäin paljon muutakin kuin muutama hyvä j-rock bändi seksikkäine jäsenineen.
Japani merkitsee minulle unelmaa. Ihanaa vaaleanpunaista unelmaa, jonka toivon todellakin joskus toteutuvan.



Lähes päivittäin kävellessäni kaupungissa, toivon käveleväni Japanissa. Puhuessani jotain muuta kuin Suomea, toivon osaavani puhua Japania. Haluan elää, nähdä, kokea ja tuntea japanilaisuuden ympärilläni.
Ystävällisten ja kohteliaiden ihmisten kanssa samassa maassa elämisen ja jopa työskennellä heidän kanssaan.
Hiraganoja koitan ryhtyä opettelemaan jo ennen kurssin aloitusta, mutta saa nähdä miten senkin kanssa käy kun koulu vie aivan liikaa aikaa.
Ensi viikolla on jo kaksi tenttiä. Helvetti.
Yritän kuitenkin pitää itseni kasassa, vaikkakin olen edelleen kipeänä.
Eilen illalla lämpöä oli 37 astetta, tänä aamuna 36,8 astetta. Päivällä puolestaan 36,5 mutta nyt illalla se kohosi taas 37 asteeseen.
Toivottavasti tämä nyt ei kauheasti pahenisi, koulusta ei nimittäin ole mahdollista olla nyt pois tulevien kokeiden takia.

Nyt voisin mennä nauttimaan taas vaihteeksi teen lämpöisyydestä ja kofeiinin täytteisestä vireyden tunteesta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin rakastan japania. Toivon pääseväni sinne vielä joskus. Asumaan tai jotain.