minä olin elossa.

Tonneittain uusia tunteita hakkaa tajuntaan, en tiedä mihin niistä minun kuuluu kiinnittää huomiota. Joka päivään mahtuu aina vain enemmän mielialamuutoksia, aina kuoleman toivomisesta tulevaisuuden suunnitteluun. Ehkä pitäsisi ryhtyä suunnittelemaan elämää kuoleman jälkeen, en tiedä. Kaikki tämä outo olo on vain jatkunut, ja ehkä jopa pahentunut. En osaa enää erottaa itseäni valheesta, äänenpainojen muutoksia enkä tajua lainkaan puheitani. Aikataulutan elämääni kuin pieni hullu: ruokailut, koneella olo, television katsominen, japaninkielen opettelu, kokeisiin luku. Kaikkeen on varattu tietty määrä aikaa, vaikka vapaa päivänä luulisi ehtivän kaikkea tekemään. Silti jotain jää vielä tekemättä, uskomatonta.

Tajusin juuri ajan kuluneen tajuttoman nopeasti. Viikon sisään olen ollut pääkaupungissa shoppailemassa, saanut rikosrekisterin, lukenut kokeisiin, lintsannut useamman päivän koulusta, käynyt psykiatrian ylilääkärin puheilla ja panikoinnut miten kertoisin vanhemmilleni diagnoosistani ennen kuin kotiin pamahtaa kirje sisätautilääkärin tutkimuksiin. Kaikki käy todella äkkiä ja silti tuntuu että tuo kaikki on niin kaukana.

Tee varastot hupenevat minun juodessani useampia ja useampia kipollisia päivässä ruskeaa teetä, jota kuitenkin markkinoidaan vihreänä teenä. Kusetusta. Jaffa light loppuu kohta jääkaapista, toivottavasti joku ostaisi sitä lisää. Teetä on onneksi vielä avaamaton paketti vihreän Muumi-purkin vierellä.

Loppuvuodesta toivon pääseväni Japaniin the Gazetton keikalle, kesän alusta minua ilmeisesti odottaa osasto ja Saksaan en pääse jos paino ei nouse kahta kiloa. Koulu tarvitsee terveystodistuksen, että olen kykenevä lähtemään eikä psykalla sitä tietenkään kirjoiteta jos en ole edes jossain kunnossa.

Olen päättäny antaa menneiden olla, lopetan katkeruuden joka kohdistuu entisiin ystäviini. Haluan herättää kuihtuneet ystävyyssuhteet henkiin, tavata uusia ihmisiä ja päästä pois tästä kaikesta. Haluan rikkoa minua ympäröivän betoniseinän, haluan rakastua. Minä haluan eroon kaikesta, ja samalla kaiken haluan ympärilleni.

Minä, sanat, taivas, teot, viha, tunteet.
Sinä, he, nuo, ne.

Minä vain pakenen vastuuta. Aina vain juoksemassa, peläten pysähtymistä.
Is this my life?