Tyhjistä sanoista lauseita.

Olen käynnyt hoitaja Tarmokkaan luona kokonaiset kaksi kertaa ja vihaan kyseistä henkilöä jo nyt. Kuinka moni alkaa todellakin kertomaan potilaalleen vetävänsä pullan päivässä, eikä koskaan ole ollut ylipainoinen? Luuleeko hän, että minua kiinnostaa hänen terveytensä, saatika paino, kun oma terveys ei kiinnosta kuin sen nuppineulan pään verran ja minun painoni kiinnostaa vähän liikaakin? Hän tarkertuu jokaiseen pieneen sanaani ja pitää minua idioottina. Ja se on asia mitä minä vihaan. Koska hän on monta kertaa sanonut sen minullekin, että minähän viisana ihmisenä tiedän sitä, tätä ja tuota. Ja totta vitussa tiedänkin! Verenpaineeni nousevat hänen takiaan jo aivan turhankin korkealle, että haistaisi nyt jo...

Menen suorastaan lapsellisuuksiin, anteeksi. Olo on taas ärtyneen kireä, enkä osaa selittää syytä. Toisinaan tiedän sen, mutta yritän ajatella asioita positiivisesti. Hankalaa se on, mutta yritys on kova.

Elämässäni ei ole tapahtunut kauheasti mitään mistä kannattaisi mainita, saatika muistaisin kirjoittaa. Minä kyllä aina katson blogiani miettien, että pitää kirjoittaa, mutta 'uusi teksti'- napin painaminen muuttuu 'kirjaudu ulos'- napin painamiseksi, enkä osaa sanoa tällekkään syytä. Jotenkin liikaa tekemistä, vaikka ei ole tekemistä. Eikä ole aikaa, vaikka aikaa on liikaa.

Olen sentään kahteen paikkaan hakenut kesätöitä. Pakkohan sitä on jostain tuloja saada, koska ensi syksystä eteenpäin olisi todellakin tarkoitus asua jossain muualla kuin kotona. Tahton yrittää aloittaa uutta elämää ja saamaan vanhan minäni eloon uudessä ympäristössä. Oma koti, joka ystävän kanssa olisi tarkoitus jakaa, saa kaikenlaisen hermoilun sekä haaveilun lentämään päässäni. Tätä paikkaa jossa nyt olen sanon toki kodikseni, mutta tämä ei tunnu kodilta. Haluan paikkaan jossa saan todella olla oma itseni, nauttia vapaa-ajasta ilman ikävää häiriköintiä. Ilman, että tuntuu pahalta mennä kotiin. Täällä saan toki sen pienen levon, jotta kestän seuraa, mutta se ei kuitenkaan tue minua henkisesti.

Tahdon töitä, tahdon rahaa, tahdon paikan toisesta koulusta ja elämän jossa voin nauttia jopa epäonnistumisita.

Tämä tarmo on saanut minuun potkua, sillä Sethiäkin tulen näkemään tässä jonkin ajan sisään. En sano olevani tästä innoissani, mutta sanon sen olevan edistystä minulle itselleni. Menemme jopa käymään siskollani! En tiedä mikä siinä on niin hassua, mutta minusta on ihanaa näyttää ystävilleni/Sethille paikkoja joissa olen viettänyt lapsuuttani, siskojeni koteja, vanhoja koulujani... Se on minulle yllättävän tärkeää. Ehkä juuri siksi, että vaikka tuon ihmisiä kotiini, mutta koska tämä ei ole koti, vien heitä paikkoihin missä koen olevani jotenkin kotonani. Hassua, eikö?

Hassusta tuli mieleeni... Tänne minun piti nyt tulla purkamaan paineita hoitaja Tarmokkaasta, mutta jostain tätä paskaa kuitenkin turpoaa päästäni sormien kautta näppäimille, muodostaen sanoja, jotka kertovat minun tarinaani. Todella hassua, eikö?
Ja ihan näin huomasin saaneeni uusia lukijoita! Tiedä miksi ihmiset tätä lukevat, mutta kiitos ja tervetuloa kaikesta huolimatta (:
Minä voisin nyt laittaa huomiseksi koulutavarat kokoon, jottei aamulla tulisi kamala kiire. Lintsaan kyllä ensimmäisen tunnin, mutta nukun senkin edestä.