Olen hiljalleen alkanut tosissani miettiä erästä asiaa: blogien lukemista. Miksi ihmeessä seurata blogia jos ei koskaan, ikinä, milloinkaan kommentoi? Selaa vain läpi ja minunkin blogissani rustaa kohdan 'katoin kuvat', vaikkei koko postauksessa ole kuvan kuvaa? Alkaa tympimään, että sellaiset lukevat tätä joita ei edes todellisuudessa kiinnosta paskan vittuakaan.Suom. Jos blogini ei kiinnosta, ole hyvä ja poista se lukemistostasi. Onhan se toki vitun hienoa seurata miljoonaa eri blogia ja katsoa niistä vain kuvia. Tätä minä kutsun naurettavaksi. En kuitenkaan kirjoita tätä siinä toivossa, että saisin vitusti lukijoita.
En sano, että itse olen himokommentoija, mutta yritän parhaani mukaan kuitenkin. Toisinaan jos kirjoittaja laittaa erittäin angstisen postauksen ja itsellään sattuu olemaan huono päivä, on erittäin vaikea olla empaattinen ihminen toiselle, kun itsekin tarvitsee vain omaa aikaa kasata päätään. Selityksen makua tässä taisi olla, mutta olkoot. Tein sentään kantani selväksi, i hope.
Tänään olen lähdössä taas Sethille viettämään viikonloppua ja roudaamaan miehen 6kg painavan lahjan (herralla on siis syntymäpäivät tulossa). Onneksi sisko heittää minut linja-autoasemalle, koska jos joutuisin itse menemään ensin kaupunkiin linja-autolla ja siitä seuraavaan vastaavaan, voisi olla melko tuskaista kulkea kahdessa eri linkussa mikrostereo paketin kanssa. Ensin olisi tietty paikallisliikenteen julkiset kulkuvälineet, jotka eivät muutenkaan ole siunattuja isojen asioiden yksin kuljettamiseen, unohtamatta muita matkatavaroitani.
Heräsin suhteellisen aikaisin ja pienen aamukooman jälkeen ampaisin koiran kanssa pienelle lenkille metsään, sään ollessa mitä ihanin. Pakkanen puri ilkeästi poskesta, mutta oli se sen arvoista. Aurinko sai jäisen lumen kiiltämään timanttien lailla ja luonnossa huokui ihanan raikas tuoksu. Koirakin käyttäytyi suhteellisen hyvin, mikä johti siis juoksemiseen ja leikkimiseen pitkin hakia. Jäi todella hyvä fiilis tuosta reissusta. Olen siis suhteellisen rauhallinen siihen nähden, että blogger taas vittuilee minulle. Olin kirjoittanut jo tätä tekstiä pitkälle, mutta tämä paska pyyhkäisi sen pois. Vittu.
Ja vielä se, että sain eilen sen kauan odotetun puhelun psykiatriselta jonne olisi tarkoitus mennä parin viikon päästä näyttäytymään ja juttelemaan suurimmasta vihollisestani, itsestäni.
Ja eihän tämä tähän jää, ensi viikolla on elämäni ensimmäinen virallinen työhaastattelu. Ei pelota, mutta oudolla tapaa jännittää. Etenkin tuo ensinmainittu asia, yllätyskö?
Ja tässä ilmoitan lukijalleni Sebastian syvimmän anteeksi pyyntöni, koska en ollut huomannut kommentiasi Rukin syntymäpäivä postauksessa! Minulle ei tule mihinkään sähköpostiin ilmoitusta uusista kommenteista, vaikka olenkin laittanut sen asetuksen. Sääli.
Mutta kuitenkin, the GazettE. Bändin kuuntelua en suosittele aloittamaan varsinaisesti mistään tietystä levystä. Herrat ovat yhteisen uransa aikana tehneet niin paljon erilaisia kappaleita, joita jokainen albumi on pullollaan, heidän tyylinsä on alati muuttuva. Siksi suosittelen lämpimämmin tutustumista vaikkapa Youtuben kautta ja sieltä kuunnellen täysin satunnaisia kappaleita. Live DVD:kään ei ole ehkä mikään huono vaihtoehto tutustua the GazettEn musiikkiin. Itselläni kaikki lähti ystäväni omistaessa albumit NIL ja STACKED RUBBISH, sekä kaksi live DVDtä, joiden myötä olin aivan myyty bändille.
Ehdottomasti kyllä tutustumisen arvoinen! Monet sanovat inhoavansa bändia, koska se on niin suosittu, mutta kun on heidän tuotantonsa kuunnelut, ymmärtää kyllä mistä heidän suosio oikein tulee.
Yleisesti kaikille, hyvää viikonloppua ja äänestäkäähän kyselyssä -->
6 kommenttia:
Mua kyllä kiinnostaa lukea blogiasi ja luenkin joka postauksen. Mutta olen vain niin helvetin huono kommentoimaan, anteeksi. Lupaan YRITTÄÄ parantaa tässä(kin) asiassa..
Hienoa kuulla, että lenkkimeni hyvin ja jäi vielä hyvät fiiliksetkin. Siitä se lähtee :)
Toivottavasti sun psykiatrikäyntis menee hyvin, tai siis niin. Ei se nyt varmaan kovinkaan hyvin voi edes mennä , mutta kuitenkin. Ja onnea työhaastattelun johdosta ! :) Toivottavasti saat paikan ja että se olisi mieleinen.
haleja <3
Niin, luen blogias, en oikeestaan kommentoi melkein koskaan mihinkään postaukseen, jonka luen, missä tahansa blogissa, en oikeen oo sellasta kommentoijatyyppiä, mutta kai sekin pitäis alottaa sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)
Toivon myös, että sulla menee hyvin psykalla, tai siis ymmärsit pointin. Käyn iteki säännöllisesti puhumassa, ja ainahan se tavallaan jännittää/pelottaa ennen sinne menoa.
Aa, oispa mulla koira, jonka kanssa mä voisin käydä lenkeillä !
thnx
En halua lopettaa lukemista. Viimeaikoina en ole paljon päivittänyt ja kommentointikin on siittä syystä vähän harvempaa.. Mutta tykkään lukea blogiasi, koen että meissä on jotain hämärän paljon samaa asiaa. Ja haluan tuoda piristystä sun päivään jos suinkaan kommenteillani siihen pystyn ja auttaa tarpeen mukaan!
Kiitos, kun kävit ystävänpäivä postauksessani kommentoimassa. Yritetään rakentaa mukava viikonloppu! <3
Oi, olen otettu tästä julkisesta anteeksipyynnöstä! Hehee, tuskinpa mitään vahinkoa ehti sattua. Noita vanhempia postauksiaan ei sitä paitsi varmastikaan tule kyttäiltyä, jos sähköpostikikka ei suostu yhteistyöhön.
Muutokset tyylissä ja/tai jopa genressä kertoo monesti bändin syvyydestä ja vakavuudesta; ettei sitä luotua nimikettä haluta heittää roskakoriin, vaikka luovuus tekis tepposet ja pakottais vääntämään aivan uudenlaisia ääniä nauhalle. Ja sitä on jännä seuratakin, kun tyypit etsii 'itseään' vuosi vuodelta.
Yleensä aloitankin bändien kuuntelun satunnaisilla tai kaverin suosittelemilla kappaleilla, ja sitten myöhemmässä vaiheessa otan selvää musiikin tekijöistä itsestään ja hankin käsiini DVD:tä ja sen sellaista. Nyt tuntuu kuitenkin, että saattais toimia vitun hyvin ottaa audiovisuaalinen täräys ja aloittaa suoraan konsertista. Siitä saa parhaan kokonaiskuvan kuitenkin siitä, mitä se bändi varsinaisesti on.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt tuota fanien tai suosion takia dissaamista. Yleensä musiikki on suosittua silloin kun se on ihmisten mielestä hyvää, end of story. Tietty nyt jotkut aivottomimmat, vannoutuneet fanbase-elitistit ottaa vähäsen päähän, kun niistä ei saa irti muuta kuin nillitystä.
Hur. Myös minä luen täällä jokaisen viestin ja katson kuvat sun muut. Kommenttiakin pyrin laittamaan aina kun vain mahdollista (eli en ikinä) mutta se on osoittautunut harvinaisen vaikeaksi. En osaa kommentoida ja kertoa, jos jotain mieltä olen kyseisestä viestistä.
Olen myös huomannut tuon saman miten toiset inhoavat bändiä, koska se on niin kuuluisa. Itsekin valitettavasti saatan välillä vaikuttaa sellaiselta, tai ainakin onnistun antamaan sellaisen kuvan, mutta loppupeleissä se itse musiikki ratkaisee.
Ja tietenkin hyvää viikonloppua sinne. ^^
Mm, sama juttu minulla! En oikeasti vaan millään keksi mitään sanomista merkinnöistä, ellei todella ole sitten sellainen juttu, mistä on helppo keksiä jotain sanomista! :D Luen tätä kuitenkin!
Lähetä kommentti