Nyt minä vihdoin ja viimein tein jotain, mitä kadun jo tässä vaiheessa.
Minä menin hakeutumaan hoitoon.
Tätä minä en välttämättä olisi halunnut tehdä. Kyllä minä tästä tokenen, ihan totta... "Kyllä nyt näyttää siltä, et ammattiapua sä tartteet" Ei olisi ikinä pitänyt mennä sinne. Pelottaa ja sattuu. Keskittymiskyky unohtui matkan varteen ja itsestäni on mahdotonta saada otetta. En halua jäädä yksin, mutta kaipaan omaa rauhaa. Olen niin väsynyt juuri nyt, etten osaa sanoa mitä tehdä tai minne mennä. Fyysinen rasituskin on antanut minulle jopa jotain ilon aihetta, parina yönä tullut nukuttua jopa enemmän kuin 4 tuntia. Aikamoinen saavutus minulta.
Mutta se ei vie tätä epätietoisuuden piinaa pois. Hymyilen ja nauran, mutta samalla mielessä pyörii tulevaisuudessa vaanivat paskamaiset hoidot. Ei ei ei. Tilanne lähti liikkeelle jo tänään minun raahautuessa verikokeisiin. Piikittäjänä oli nuori, mukava nainen, joka ei kumminkaan ymmärtänyt kipukynnystäni. Emo oli mukana tukena ja turvanani, mutta häntä ei huoneeseen päästetty. Itkin siis yksin siinä tuolissa verenoton ollessa niin tuskallista ja hoitaja säikähti itsekin. "Yritin olla niin varovainen!" Ei onnistunu, muru, satutit jo sillon, kun Emon jätit oven toiselle puolelle.
Minä menin hakeutumaan hoitoon.
Tätä minä en välttämättä olisi halunnut tehdä. Kyllä minä tästä tokenen, ihan totta... "Kyllä nyt näyttää siltä, et ammattiapua sä tartteet" Ei olisi ikinä pitänyt mennä sinne. Pelottaa ja sattuu. Keskittymiskyky unohtui matkan varteen ja itsestäni on mahdotonta saada otetta. En halua jäädä yksin, mutta kaipaan omaa rauhaa. Olen niin väsynyt juuri nyt, etten osaa sanoa mitä tehdä tai minne mennä. Fyysinen rasituskin on antanut minulle jopa jotain ilon aihetta, parina yönä tullut nukuttua jopa enemmän kuin 4 tuntia. Aikamoinen saavutus minulta.
Mutta se ei vie tätä epätietoisuuden piinaa pois. Hymyilen ja nauran, mutta samalla mielessä pyörii tulevaisuudessa vaanivat paskamaiset hoidot. Ei ei ei. Tilanne lähti liikkeelle jo tänään minun raahautuessa verikokeisiin. Piikittäjänä oli nuori, mukava nainen, joka ei kumminkaan ymmärtänyt kipukynnystäni. Emo oli mukana tukena ja turvanani, mutta häntä ei huoneeseen päästetty. Itkin siis yksin siinä tuolissa verenoton ollessa niin tuskallista ja hoitaja säikähti itsekin. "Yritin olla niin varovainen!" Ei onnistunu, muru, satutit jo sillon, kun Emon jätit oven toiselle puolelle.
Huomenna tulokset olisi valmiit, mutta en tiedä haluanko mennä terveydenhoitajalta niitä kyselemään. Olen lähdössä iltapäivästä Sethille, joten jos tuloksissa on jotain ikävää, se saattaisi pilata koko viikonlopun. Enkä halua sitä, tahdon vain olla rauhassa mieheni kanssa.
Ja levätä, vaikkei siihen olisi aikaa.
Olen niin väsynyt.
Ja levätä, vaikkei siihen olisi aikaa.
Olen niin väsynyt.
5 kommenttia:
Pöh, miksen itse ole tuota tässä vuosien varrella tajunnut ;o Kuitenkin, isot kiitokset :) Alankin nyt ostelemaan niitä tavaroita ton rahan antamisen sijasta, tietää ainakin että yrittänyt on.
--
Mä olen ylpeä susta. Ylpeä koska menit pyytämään apua, se on ensimmäinen askel. Ensimmäinen askel parempaan huomiseen ja onneen. Seuraavia askelia odotellessa! :) Äläkä pelästy jos takapakkia jossain välissä tulee, se sattuu, se sattuu ihan vitusti, mutta sieltä sä sitten taas nouset. Ja lopulta sä olet voittaja. Sä voitat tän kaiken.
haleja <3
Komppaan yllä olevaa vahvasti. Varsinkin tossa ettei saa pelästyy takapakeista jnejne.
Ole oma itsesi, älä sairaus.
Olen samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat, mielestäni on hienoa että olet aloittanut matkan sairaudesta parantumiseen! Onnea sille tielle. :)
Olen ihan tajuttoman ylpeä susta, että teit sen <3
U win this game, honey
Toivottavasti viikonloppu vähän rauhoittaa sua ja antaa vähän voimaa tulevaan viikkoon.
En oikein osaa sanoa, onko tuo avun hankkiminen hyvä vai huono juttu, koska minua se ei koskaan auttanut. Mutta toivon tosiaan, että sua ne osaisi auttaa! Ja jo pelkän avun hakeminen sai minut nostamaan hattua.
Rohkea tyttö, yritä jaksaa. <3
Lähetä kommentti