Aamulla intuitio iski taas ja jälleen osasin olla oikeessa, valitettavasti en siltikään seurannut vaistojani. Sen sijaan että olisin herännyt aikaisin, tapellut hiusten kanssa, kiirehtinyt meikkaamisten kanssa niin olisi pitänyt jäädä kotiin. Olisi pitänyt pysytä helvetin kaukana ihmisistä.
Koulussa sain ilmeisesti lievän aivatärähdyksen minkä jälkeen ei saa nukkua seuraavaan 8 tuntiin ilman valvontaa, mitähän minäkin juuri tein... Ihan sama. Olisi saanutkin tulla jokin pysyvämpi tajuttomuus tila. Koska tiesin kaiken menevän päin helvettiä ja tämä minun törmäykseni ystävän kanssa oli vasta alku soitto.
Töissä oli niin paljon helpompaa kun kukaan ei tuntenut minua. Niille idiooteille siellä pystyi valehtelemaan kirkkain silmin yhtä sun toista omasta itsestään, ei ne tiennyt totuutta.
Ei ne nähny sitä. Vitun valopäät, anteeksi nyt vain.
Mutta nyt sitä huomaa ettei kukaan ole idiootti vaikka välistä sitä toivookin.
5 kommenttia:
Kiitti seuraamisesta (:
Usein se on oikeasti parempi, kun pystyy esittämään kaiken olevan "ihan jees" ja valehdella ihmisille päin naamaa. Olla näyttämättä sitä kuinka sisin huutaa ja piilottaa kyyneleet. Loppupeleissä se ei kuitenkaan onnistu, vaikka miten toivois. Aina on se joku joka huomaa.
Toivottavasti ei tullut mitään vakavampaa siinä täräyksessä!
joo eipä mitään :D tervetuloa vaan
Ihan hyvä, ettei ne tiedä kaikkee susta. On se sillain kauheeta, jos jokainen tietää, mitä sää oikeesti oot!
Ootko toipunu jo täräyksestä? :)
tsemppiä<3
Niin, toki itsekkin olisin mieluummin kotona nukkumassa, kuin jossain lucia juhlan harjoituksissa, mutta koska se ei ole mahdollista niin täytyy iloita siitäkin vähästä, että saa olla jossakin muualla kuin tunnilla tylsistymässä.
Lähetä kommentti