Snailin kanssa käyty keskustelu vaivaa aina kun sen jaksan muistaa. Muistini tuntuu pätkivän nykyään entistä rajummin ja unohtelen aina vain enemmän ja enemmän asioita. Ihan pienistä asioista niihin suuriin joilla on oikeasti merkitystä. Lähdetään nyt liikkeelle siitä että mitä kaupasta piti ostaa tai ravintolisien syönti. Etenkin jälkimmäinen.
Tiesin että kukaan ei ole idiootti, jokainen tehty liike näkyy samoin kuin jokainen tekemätön liike. Nyt taidan olla sitten virallisesti jäänyt kiinni vaikka vannotin etten halua kenenkään tietävän tästä pikku salaisesta ongelmastani. Jos vanhempiani ei lasketa, koska niille kerroin vain voidakseni ennakoida tulevaa ja saada asiat sujumaan minun suunnittelemallani tavalla. Koska kyllä, minulla on todella suunnitelmia. Mutsi meinaa uhkailla hoitoon laitolla, mutta sitten kun se on tosissaan tiedän tasan tarkkaa mitä tehdä. Ja kun minä olen siirtoni tehnyt se ei voi enää tehdä mitään. Se tulee häviämään tämän pelin vaikka yrittäisi se mitä.

Onhan näitä 'sairauden oireita' muutama ilmentynyt, mutta eihän ne nyt vakavia ole. Mitä puhuttavaa siis? Minä kävelen ja näytän voivan hyvin. Thats it, end of story.
Kuhan saisin oman kämpän jostain jossa ei tarvitse pelätä törmäävänsä mutsiin niin olisin erittäin tyytyväinen. Yritin netistä ettiä kämppää mutta eipä missään tunnu lupaavia paikkoja olevan. Lisäksi kun kaipa sitä jotenkin pitäisi elääkkin. Eläminen ei ole kumminkaan mitäään ilmaista puuhaa.

Ja huomisen käytän kyllä aktiivisesti nukkumiseen seka paikkojen järjestelyyn. Viimeyönä en paljoa nukkunut kun en itkun keskeltä unta löytänyt lainkaan. Tämän päivän olen muutenkin ollut sekaisin mutsin viimeiltaisesta kommentista. Tänään olen sen kanssa puhunut vain välttämättömät ja kostoksi huijasin siltä vähän rahaa. Tai, huijasin ja huijasin. Kyllä minä saatan sen ehkä käyttääkin siihen mihin sanoin eli kaveria tapaamaan mutta pitää katsoa.
Ja muuten, uusi ulkoasu on hyvillä mallin suunnittelu tasolla. Netistä etsin vielä mieleistä banneria ja taustaa. Tiedä jos saan kaverini tekemään pieniä koodauksia kun en itse osaa.
Mutta nyt en jaksa kirjoittaa enää.
Mutta kiitän sinua amalia unknown sekä evilkitty tuestanne ( : se todella piristää. Kiitos.
2 kommenttia:
minusta on kiva ja ihanaa olla jotenkin avuksi =)<3 kiitos myös omasta tuestasi ihan liian paljon!<3
Muistin pätkiminen on niiiin raivostuttavaa. Sitä tulee niin turha olo, kun unohtelee ihan kaikkea puolen minuutinkin viiveellä. Pitää vaan antaa itselleen anteeksi ja yrittää selittää tilanne muillekin... :/
Jaksamisia.
Lähetä kommentti