nobody's home

Viikonloppu meni Sethin luona ihastellen heidän koiranpentua. Oikein suloinen tapaus kieltämättä. Ensin kuvittelin tulevani kotiin jo lauantaina, tulinkin vasta tänään. Ensin kuvittelin meidän pystyvän olemaan pelkästään kavereita, kuvitelmaa tämäkin.

Suoritimme samoja aktiviteettejä kuin ennenkin, tosin poikkeuksena koiran ulkoilutus oli uusi juttu meidän to-do-listaan. Muuten siis meni juttu niin että ensin kysellään kuulumiset, katsellaan hieman televisiota ja niin. Tosissaan sain jopa puhuttua Sethin vanhempien kanssa hieman normaalia enemmän, osasyy puhumattomuuteen voi olla minun tiukka lukittautumiseni Sehtin huoneeseen. Sielläpä minua ei häiriste kuin yksi henkilö ja koira.

Keskustelua Sehtin kanssa tietenkin syttyi aiheista mitä toiselle kuuluu nykyään, mitä on tullut tehtyä sen jälkeen kun viimeksi ollaan tavattu ja mikä helvettin paska läppä tämä meidän juttu on.

Tällä hetkellä se on seurustelusuhde.

Jotenkin osasin aavistaa että tähän pisteeseen tullaa pääsemään, tiedä siitä onko hyvä vai huono juttu. Suhde ei todellakaan ole vakava niinkuin ennen oli mutta hyvä näin, etenkin kun molemmat ollaan sujut asian kanssa että tämä ei ole vakava juttu. Nimittäin uskon ja en usko tähän suhteeseen. Sethiltä puuttuu edelleen se tieto ja taito vakavien tilanteiden tullessa eteen. Ei se hänen vikansa kylläkään ole, mutta se tulee toki tätä hankaloittamaan kun et voi puhua ongelmistasi toiselle koska tämä ei todellakaan niitä ymmärtäisi. Tietenkään vika ei ole hänessä, ei hänen ole koskaan tarvinnut törmätä sairaisiin ihmisiin.

"Sellanen lihassärkysairaus" "Ai sulla on semmonenki"

"Laitan sut oikeesti jollekki lihotuskuurille" Niimpä niin, kultaseni.

Mutta toisaalta, se on toki helpompaa lähteä suhdetta rakentamaan toisen kanssa kun tuntee toisen vuosien takaa. Tiedät hänen elämäänsä, taustojaan ja toiveitaan. Tiedät valmiiksi kaikki huonot puolet, tiedät mitä sanoa kun toinen on huonolla tuulella... Mutta tämä on minun kohdallani, Seth ei ole niin onnekas. Koska minä en ole mitään ja samalla olen kaikkea mitä ihminen voi olla.

"Välist tuntuu etten mä tunne sua ollenkaa"

Kuka voisikaan kun en itsekkään tunne itseäni? Sethille kerroin että suhteen toimiminen tulee vaatimaan häneltä paljon, mutta raukka ei välttämättä ymmärrä täysin miten paljon se tuleekaan häntä riepottelemaan. Pelkään hänen puolestaan aivan tosissani.
Samoin itseni.

Ehkä hankin aseen ja jätän kaiken taakseni. Liikaa työtä, liikaa elämää.
Silti on liian vähän kaikkea.