Eise unisaldo tosissaankaan ole päässyt kertymään ihannoitaviin lukemiin. Nukuin ruhtinaaliset neljä tuntia viime yönä ja tällä kertaa heräsin ensimmäisen kerran jo ennen puolta neljää. Onse niin helvetin hienoa kun saa nukuttua oikein kunnolla..
Että minua ottaa päähän ihmiset jotka valittavat kuinka on niskat jumissa ja tulipas nukuttua huonosti. En jaksa uskoa olevani ainoa ihminen näiden ongelmien kanssa tai että minun ongelmani olisi muiden ongelmia 'parempia' mutta totuus on se että kuinka monella on _oikeasti hartiat kuin kaksi tiileskiveä? Kuka nukkuu oikeasti kolme tuntia ja lähtee töihin tai vastaavasti nukkuu 10 tuntia ja herää väsyneenä?
Tiedän minä että minulla on se perkeleen lihassärkysairaus mutta en usko että kukaan lääkäri minua vakavasti ottaisi koska olen niin nuori. Jossain kohtaa on kyllä pakko yrittää. Ei näistä säryistä saatika unettomuudesta tule enään mitään, palan aivan kohta puhki.
En edes halua kuvitella millaiset säryt se sikarokote minussa aiheuttaa.
Mutta hey, arjen pieniä iloja ! Meille tuli osastolle uusi työntekijä. Parikymppinen kundi, ei mikään hottohotto, mutta ei mikään pahannäköinenkään.Perhana kun oikeasti nyt kiinnostaa enemmän naiset... Mutta on sentäs jotain silmänruokaa välistä. Oli hauskaa seurata sen kundin tekemisiä tänään. Ensimmäinen ajatus oli luokkaa 'olinko minäkin oikeasti noin avuton ekoilla päivillä?'
Vastaus on selkeä kyllä ja voi herttilei, mahtoi olla hauskaa seurattavaa.
Onneksi huomenna on iltavuoro. Tsiisus. Saan olla luvallisesti pitkään hereillä ilman että manaan sitä kuinka uni ei tuu vaikka pitäisi. Tiedän herääväni kuitenkin ennen kellonsoittoa, mutta yritän elää asian kanssa. Jos vaikka mutsi viitsisi hieroa minua tänään että saisin ehkä nukuttua hieman paremmin. Pää tuntuu olevan samaan aikaan niin perkeleen painava ja niin onnettoman kevyt että ajatuksetkin lentelee jossain teillä tuntemattomilla.
Jotten kaikkea unohda, teen tänne jo pientä listaa asioista mitä pitää ostaa joulun jälkeisistä alennusmyynneistä; kenkiä, farkut, paitoja, kaulaliina, pipo, laukku, meikkejä, pöytälamppu, sukkia... Vähän kaikkea toisin sanoen.
Muuten päivä on mennyt... aika koomassa. Ei minun elämässäni ole mitään erikoista.
Koskaan. Milloinkaan. lol.
//uusi lukija, whatte hell *smile*

1 kommentti:
Uniongelmat ovat harvinaisen perseestä. Hyvin pienimuotoisesta yhden yön "nukuin vähän huonosti" -mukaunettomuudesta urputtavat ovat yhtä harvinaisen paljon perseestä.
Toinenkin (muka)uusi lukija, nyt vasta muistin kuva(kkee)ni tuohon sivuun lätkäistä :)
Lähetä kommentti