Viikonloppu juoksee ohi aivan turhankin nopeasti. Haluaisin vieläkin nukkua, mutta ei niin ei.
Herään lähes aina viikonloppuisin siihen, kun isä lähtee aamulla koiran kanssa pihalle ja koira vinkuu huoneeni oven takana. (tai sitten kun jonkun puhelin soi ja taas koira huutaa)
Onhan se toki mukavaa, ettei tule nukkuttua koko päivää. Sain aamulla luettua vähän kipulääkkeistä (koetta varten...) ja Snailita lainaamani Death Noten loppuun. Edelleen on lainassa kolme kappaletta kyseistä teosta, joita en ole saanut luettua.
Millä ajalla?
Muuten, täytyy mainostaa: Aivan loistava manga.
Mainostus päättynyt.
Nykyään tuntuu kauhean vaikealta saada aikaiseksi yhtään mitään. Arkipäivät menee angstatessa ja viikonloput menee siihen kun koitan saada positiivista itseäni kasattua.
En oikeasti voi ymmärtää itseäni. En sitten yhtään.
En voi ymmärtää sitä, miten minusta on tullut heikko.
Ennen olin aivan varma, että aijon hankkiutua töihin mielenterveys ja päihdetöihin, mutta nyt en voisi kuvitellakkaan sitä. Ennen olisin voinut hyvin mennä katsomaan vaikka ruumiinavausta. Voisinhan toki mennä nytkin, mutta se ahdistus ja painajaiset voisi ajaa minut hulluksi.
Muutenkin, pehmoilen liikaa. En halua sitä.
Haluan olla se räväkkä tyttö, joka ei piittaa muiden sanomisita paskaakaan.
Mihin se tyttö meni?
Enkä ymmärrä muutenkaan ymmärrä miten kaikki on tapahtunut. Miten minusta tuli tälläinen?
Miksi edes olen tämä ihminen??
Eihän minun elämäni ole loppujen lopuksi niin radikaalisti muuttunut. Jossei lasketa eroa, sukulaisten pois menoa, muuttoa, amikseen menemistä.
Voiko muka tuollaiset asiat muuttaa ihmisen luonteen aivan ylösalaisin?
Minä nimittäin olin vahva. Oikeasti.
Sanoin mitä sanoin, tein mitä tein, pukeuduin miten pukeuduin. Ei kiinnostanut mitä muilla oli sanottavaa siitä. Kuhan kohautin olkiani. Tuohon aikaan olin jopa masentunutkin, mutta pysyin pystyssä. Olemalla minä.
Voiko tämä olla jotain masennuksen aiheuttamaa? Pysyvä angst-tila korvien välissä?
Ei varmaankaan kovin kaukaa haettua.
Herään lähes aina viikonloppuisin siihen, kun isä lähtee aamulla koiran kanssa pihalle ja koira vinkuu huoneeni oven takana. (tai sitten kun jonkun puhelin soi ja taas koira huutaa)
Onhan se toki mukavaa, ettei tule nukkuttua koko päivää. Sain aamulla luettua vähän kipulääkkeistä (koetta varten...) ja Snailita lainaamani Death Noten loppuun. Edelleen on lainassa kolme kappaletta kyseistä teosta, joita en ole saanut luettua.
Millä ajalla?
Muuten, täytyy mainostaa: Aivan loistava manga.
Mainostus päättynyt.
Nykyään tuntuu kauhean vaikealta saada aikaiseksi yhtään mitään. Arkipäivät menee angstatessa ja viikonloput menee siihen kun koitan saada positiivista itseäni kasattua.
En oikeasti voi ymmärtää itseäni. En sitten yhtään.
En voi ymmärtää sitä, miten minusta on tullut heikko.
Ennen olin aivan varma, että aijon hankkiutua töihin mielenterveys ja päihdetöihin, mutta nyt en voisi kuvitellakkaan sitä. Ennen olisin voinut hyvin mennä katsomaan vaikka ruumiinavausta. Voisinhan toki mennä nytkin, mutta se ahdistus ja painajaiset voisi ajaa minut hulluksi.
Muutenkin, pehmoilen liikaa. En halua sitä.
Haluan olla se räväkkä tyttö, joka ei piittaa muiden sanomisita paskaakaan.
Mihin se tyttö meni?
Enkä ymmärrä muutenkaan ymmärrä miten kaikki on tapahtunut. Miten minusta tuli tälläinen?
Miksi edes olen tämä ihminen??
Eihän minun elämäni ole loppujen lopuksi niin radikaalisti muuttunut. Jossei lasketa eroa, sukulaisten pois menoa, muuttoa, amikseen menemistä.
Voiko muka tuollaiset asiat muuttaa ihmisen luonteen aivan ylösalaisin?
Minä nimittäin olin vahva. Oikeasti.
Sanoin mitä sanoin, tein mitä tein, pukeuduin miten pukeuduin. Ei kiinnostanut mitä muilla oli sanottavaa siitä. Kuhan kohautin olkiani. Tuohon aikaan olin jopa masentunutkin, mutta pysyin pystyssä. Olemalla minä.
Voiko tämä olla jotain masennuksen aiheuttamaa? Pysyvä angst-tila korvien välissä?
Ei varmaankaan kovin kaukaa haettua.
Ei minun tapauksessani. Kaikki on ihan perseestä...
1 kommentti:
Mä taas oon koko ajan enemmän ja enemmän mielenterveys ja päihde -alan kannalla.
Kyllä huono tuuli ohi menee. Siihen vain voi mennä joskus helvetin kauan. ):
Sait uuden lukijan ! :'D
Lähetä kommentti