Diamond's from heaven

9/20/2009

Sanaton.


Nyt on jotenkin niin sanaton, väsynyt ja rikkinäinen olo. Puhuminen on hankalaa, lihakset eivät tottele, henkinen väsymys.
Samalla koen suurta iloa, riemua ja elämisen halua.


Haluan todella kiittää kaikkia, jotka ovat tehneet eilisen mahdolliseksi. Erityisen iso kiitos Nightwish. Olen sanaton. Täysin.

Kiitos.

Eilen, Hartwall Areenalla löysin jälleen syyn miksi kuuntelen Nightwishiä.

Eilen päättyi Nightwishin 2 vuoden kiertue, josta minä olin siis kahdella keikalla. Ensimmäinen oli Jyväskylän keikka -07 tuo ikimuistoinen tulipalo-keikka. Haha.

Mutta siitä ei nyt ollut tarkoitus puhua. 19.9.2009 herätti minussa aivan liikaa tunteita.

Ei minulla ole täällä mitään, teen itsemurhan.
En minä kuulu tänne.
Miksi minä en enää osaa itkeä?
Miksen osaa iloita enää niinkuin ennen?


Jotenkin vain tajusin kuitenkin, että minulla on syy elää.. Se syy on vielä löytämättä vain.
Nightwishin kappale sai minut eilen miettimään. Sanat ovat biisistä
The Poet And The Pendulum

Take me home

Getaway, runaway, fly away
Lead me astray to dreamer's hideaway
I cannot cry 'cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world
Forgive me
I have but two faces
One for the world
One for God
Save me
I cannot cry 'cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world


Minä en osaa itkeä, minä en halua kuolla vielä, minulla on julkinen puoli ja samalla se puoli minkä piilotan maailmalta. Haluan pelastua tästä. Haluan kotiin.

Mutta... Missä on kotini?


Haluan löytää kotiin.

Ei kommentteja: